Meidän ongelmista se hankalin. Hektinen neiti reagoi kaikkeen ja nopeasti, makuuseen ei ole oikeen saatu rauhaa. Alotin makuun ruokailun yhteydessä, ruoka syötiin makuulla. Juu kyllä siinä maattiin, mut pidemmän päälle Wili alkoi vahtia kippoa ja koko keittiötä, niin tiukkaan et kiihtyi makuulla aina kun jotain tapahtui (pojat tai kissa liikkui edes hitusen). Tätä yritetiiin sit siedättää sekuntti kerrallaan ja pysyi maassa, mut ei ollut rauhaa. Ja kun minä olin ottanut etäisyyttä nousi Wilma turhan helposti ylös...juu ei toiminut .

Alotin rauhottumisen opettelun erikseen. Siitä on ollut aupua muuten, mut ei makuussa. Kotona ja täysin häiriöttömässä toimii hyvin, mut pienikin häiriö, saati sit kentällä... näkyy taas mielialan kiihtyminen ja se on turhan herkkä mieliala Wilmalle. Ja sit taas mietitään...

Jättöliikkeissä Wilma menee makuulle ja makaa hyvin, tarkkana ja keskittyneenä... ei samanlaisessa kiihtyneessä tilassa kun paikalla makuun aikana. Mitein mitä eroa minun toiminnassa on. Jättöliikkeet on "tottista", niissä vaadin oikean suorituksen, makuussa rauhottelen ja toivon . Eli vaatimusta kehiin ja tiukka koiran tarkkailu. Nyt seurautan makuu paikalle, komennan maate, otan purkillisen ruokakipon ja laitan taskuun. Kävelen 10 askelta ja odotan 10s selin. Koko ajan peilistä tarkkaillen. Käännyn, odotan taas sen 10s ja kävelen takas. Odotan vierellä pari sekunttia, palkkaan käsin makuussa muutaman kerran ja sit vapautan kehulla ja annan suoraan purkin. Siis aika lailla normi systeemi ja monille tuttu tapa... mut mulla on eri fiilis kun aikasemmin. Eli ketä tässä koulutetaan .

Kavereita on monesti mukana, mutta mun pitää nähdä Wilma peilistä itse. Muut ei huomaa niitä merkkejä mitä varon, eli kiihtymistä. Nyt Wilma makaa keskittyneesti minua tuijottaen, tarkkaavainen mut ei kiihtynyt . Ero on huomattava, ainakin mun silmin! Kotipihalla ajat on jo muutaman sekunnin pidempiä, mut hissukseen edetään. Näitä ei tehdä nyt ruokailun yhteydessä, eikä ruokakipolla, eikä lauman muiden läsnäollessa. Tärkein tässäkin tuntuu olevan minun oma mieliala ja mielikuvaharjottelut .

Alkaa kouluhommat väistyä tieltä ja aikaa on reilusti enempi. Wilman totikset on lähteneet pyörimään kesää ja kokeita silmällä pitäen. Liikeet alkaa kaikki olla rakennettu, esteitä lukuunottamatta. Häiriöön siedätys on nyt siis työnalla. Edistystäkin näkee jo parista kerrasta.

Kentälle (eli nyt lumien aikaan parkkipaikka ) menoon joudutaan keskittymään oikeen kunnolla ja siinä kontakti herpaantuu helposti, mut kun likka lämpenee pysyy keskittyminen hyvin yllä. Viime treeneissä otettiin ekaa kertaa ilmottautuminen, ilman pari ja ilman kättelyä.Häiriö koira tottisteli kuitenkin jo vieressä ja tuomarin oli vastustamattoman hyvän tuoksuinen Wilin mielestä. Parin toiston jälkeen kuitenkin malttoi pitää paikkansa ja kontaktin ilmon aikana. Tätä otetaan nyt joka treenikerta.

Toisen koirakon nouto oli Wimmille alussa tiukka paikka, mutta siinäkin päästiin eteenpäin. Noutoa otettiin useampi putkeen, jolloin pääsin puuttumaan Wilin käytökseen. Oltiin perusasennossa muutaman metrin päässä, kapulan heitto sai Wilman nousemaan eka pystyyn ja nouto käskyllä otti jo askeleitta koirakkoa kohti. Palautin neidin paikalleen aika tiukalla otteella ja kontaktin saaminen olikin haaste. Seuraavalla kerralla ei enää noussut seisomaan, mut kontakti katkes ja jouduin antaa palautetta. Viimeisissa heitoissa kontakti katkes mut en ehtiny puuttumaan, kun kontakti palautui ja lopulta Wilma ei enää reagoinut muuta kun korvan heilautuksella toisen koirakon noutoon. Systemaattinen oppiminen siis, näitäkin jatketaan seuraavissa treeneissä.

Ja paikallamakuu on ihan oma lukunsa ... siitä joskus sit lisää.

Hetkeen en taas ole mitään kirjotellut, liikaa kiireitä.

Wilma teloi itsensä Agi-illassa ja seuraavissa treeneissä ja on ollut agista siitä asti tauolla. Pientä lihasjumia ja rangan liitoskohtien jäykkyyttä. Käytiin fysioterapiassa muutaman kerran ja ongelmat on nyt hoidettu. Jatkossa pitää olla tarkkana etupään rasituksen kanssa ja huoltaa lihaksia kotona paremmin (enempi hierontaa).

Ja kun kroppa saatiin kuntoon alkoi likalla juoksut . Ei siis vieläkään päästy ageileen. Jälkeä on tehty muutaman kerran, sään salliessa ja hyvää tasaista tahtia on menty. Lunta on tullu niin pirusti ettei hangessa viitsi kahlata ja jos ei sada lunta on kovat pakkaset. Nyt on tärppipäivät lähellä ja hajut kiinnostaa aivan liikaa. Kantapäänkautta eilen opin ettei kannata haastaa neitiä liikaa hormonipöllyissä.

Tein siis eilen jälleen kerran Ikean parkkikselle jäljen, tuttu paikka ja samat haasteet. Aavistuksen enempi oli tässä kohtaa harhoja ja yli ajavat autot sekoitti jälkeä vähän liikaa. Kauppa oli siis kiinni, muita häiriöitä ei sit ollutkaan. Hyvin neiti jäljesti juu... mut huonosti jäljen ajoi . Eli harhautui aivan liikaa jäljeltä ja meinasin pariin otteeseen heittää likan autoon . Joka kerta kun vaadin olemaan ”tarkkana” palasi jäljelle ja jatkoi hienosti etenemistä... kunnes taas jokin auton ura oli aivan liian vastustamaton . Esineet nousi ihan kohtalaisesti, paitsi nro 2. Yli meni ja sekoili jossain hajussa, korjasin ja lähetin uusiks. Merkkasi kyllä esineen selvästi mut ei ilmassut, jouduin komentamaan maate vissii kolme kertaa ja sittenkin meni poikittain ja laiskasti, ei kiinnostanut esine sitte yhtään. Olen tosi vaativa ja inhottava tiedän , siitä kepistä ei tullutkaan neidille palkkaa. Oli muuten eka palkaton keppi ikinä ja näin vaikeessa paikassa...MUTTA... jälkityö parani heti ja nyt ajettiin OIKEAA jälkeä . Loppu menikin paremmin, viimeisiä metrejä lukuunottamatta jossa meinas taas kadottaa ajatuksen. Mutta vaadin ja eteni kepille hyvin ja ilmaisi hienosti itse.

Vaikea paikka oli likalle ja huonosti meni. Kunnes aloin miettimään kokonaisuutta. Perkule sentään... harva koira olis edes päässy loppuun noin haastavassa pohjassa ja viel nostanut esineet . Eli kyl me sit biletettiin oikeen kunnolla pallon kanssa ja tehtiin reipas heittelylenkki pellolle. Mut nyt pidän jäljessäkin taukoa ja lenkkeillään vaan .

Vekoran jnärjestämä agi-ilta pidettiin 10.12 kouluttajana Anne-Maria Riihimäki. Erittäin tehokasta opetusta ja vaihtoehtoisia ohjauksia käytiin illan aikana paljon. Monet tekniikat oli jo tuttuja Ninnun tunneilta, mutta niiden soveltaminen rataan olikin hankalaa. Vielä mulla ei välähdä rataan tutustumisessa mikä ohjaus mihinkin sopii... mut hiljaa hyvä tulee .

Radasta me jätettiin kepit tekemättä ja keinuakin harjoiteltiin yksistään. Ne ei ole vielä niin varmoja että rataan voisi yhdistää. Haastavin ohjaus oli ehdottomasti hyppy nro 14! Tavotteena oli saada hypystä tiukka ilman turhia kaarroksia, eli ohjauksen ajoitus oli tärkeää. Sitä hinkattiinkin aika paljon ja saatiinkin se menemään jotenkuten, mutta kotiläksyksi se jäi.

Wilma onnistui vetämään radan aikan lipat oikeen kunnolla. Oli juossut palkan perään jonka kouluttaja heitti lennosta. Oika jalka liukastui käännöksessä ja oikea lapa viisti maata muun kropan ollessa suorassa. Treenin jälkeen käveli epäpuhtaasti ja hoidin kylmällä illan aikana. Ajattelin vian olevan jalassa ja kävely palautuikin nopeasti normaaliksi. Viikonlopun sai olla vähemmällä liikunnalla ja neiti vaikutti olevan kunnossa joten menin maanantaina treeneihin. Pieniä ohjausharjoituksia hypyillä ja taas veti neiti lipat. Samalla tavalla kun perjantain koulutuksessa, nyt ihan itsekseen ilman mitään kiihokkeita. Ja taas hoidettiin jalkaa, ei ontunut, mutta käveli epäpuhtaasti. Hetken selvittelyn ja kavereiden ohjeiden jälkeen tajusin rasituksen tulevan rankaan... ei jalkaan .  Ja likka lepoon ja soitto fysioterapeutille.

Eka fyssari oli viime viikolla, mitään vakavaa ongelmaa ei ole. Jumeja kyllä oli, rangan liitoskohdat varsinkin (kaularangan ja rintarangan sekä rintarangan ja lannerangan). Jaloissa jumejä löytyi myös, "iskunvaimentimet" oli heikentyneet huomattavasti. Eli kyynär- ja värttinäluun välinen side oli molemmin puolin jumissa. Ilman huoltoa "iskunvaimentimet" ei toimi ja rasitus siirtyy ennenpitkää selkään. Onneksi ongelma selvisi jo tässä vaiheessa ja jatkan fysioterapiaa nyt jonki aikaa. Wilma on kovasti etupainotteinen ja se näkyy noissa ongelma paikoissa. Pitää treenata peppua kuntoon ja saada kroppa tasapainoon . Nyt sit ollaan agista tauolla hetki ja keskitytään kotona tottikseen... ja koulutöihin, jotka ahdistelee mua ihan liikaa .

Ohjaustekniikka kurssi loppui mun osalta ja nyt siirryin Verokan hallitreeneihin Wilin kanssa.

Kauhulla odotin mitä halli tuo taas tulleessaan... Wilman hallinta on todella vaikeeta hallissa ja siihen olen joutunu keskittymään ihan toden teolla. Valmistauduin kovaan taistoon ekalla kerralla ja psyykkasin itseni jo ihan  överiks. Otin tiukan linjan, yhtään tiukkaa katsettakaan en hyväksynyt muihin koiriin. Tilanne saatiin hallintaan ja Wilma käyttäytyi hyvin. Toki vinguntaa radan vierellä oli, mut muuten käytös oli hyvää.

Rata oli meille hiukka haastava ja jätin suosiolla pois renkaan ja kepit. Niitä pitää viel ajaa sisään ennen radalle ottamista. Samoin viimeisistä esteistä en ole ihan varma oliko ne tarkoitettu noin. Me lopetettiin nro 15 jälkeen kun sain palkattua vasemmalle puolen. Uutena ohjauksena tuli leieröinti, joka olikin yllättävän helppo. Olisin uskonut et Wilma on vaikea saada ohittamaan este, mut likka on todella hyvin kuulolla ja seuraa mun ohjauksia... ei siis tarvi sit miettiä missä vika jos rata mättää

Toinen hallitunti meni käytöksen puolesta jälleen hyvin, mut rata taas ei. A-esteen alta meni putki S-mallisena, niin että putken pää oli esteen vieressä. Varmaan tuhat kertaa mentiin kyseinen kohta, putki vaan voittaa. Palkkasin pari kertaa hypyn jälkeen kokonaan vasemmalle, et sain huomion kiinnitettyä itseeni. Vasta sit onnistuin ohjaamaan oikealle esteelle. En osannut ohjata tarpeeks vasemmalle, pieni käännös ei Wilmalle riittänyt kun vaihtoehtona oli putki. Mut siitä selvittiin. Toinen ongelma oli hyppy nro 7, joka meni liian helposti väärältä puolen. Sama homma, muutaman kerran palkka vasemmalle puolen ennen estettä ja sit sain neidin kiertämään esteen. Takaakierrot on viime aikoina menny aika huonosti, niitä pitäs vissii harjotella lisää. Lopun eteenmenoon tarvittiin myös vahvistus, kun meinas kolmannella hypyllä loppua usko kesken. Kaveri radan päähän lelun kanssa ja sit lähetys. Ja yrittihän se neiti kiertää, mut saatiin kuitenki homma korjattua.

Aikasemmissa treeneissa kaverit on toppuutelleet huonoista tyhjistä (vajaita pistoja ja töröttelyä). Kamu lukee mua niin hyvin et se on välillä vaikee saada irtoamaan tyhjälle... vaikka itselleni kuinka hoen et siellä se ukko on. Otettiin sit viimeks valmis rata pitkästä aikaa.

Luin koiraa (jotain järkeä mulla sentään on), Kamu valitsi hyvin selkeän puolen alotuksen oikealta ja se oli tyhjä... ja hieno tyhjä olikin. Toisesta kulmasta ukko sit löyty, haukkuja ei otettu kauheesti ettei intoudu syliin. Seuraava pisto oikealle keskelle ja Kamu teki upean laatikon... se olikin tyhjä  . Joo tiedän, ei sais olettaa... mut oletin kuitenki et siel on ukko. Onneks oli ohjaaja mukana, joka käski kehua koiraa ja jatkaa rataa. Vasen keskipisto ja siellä olikin ukko. Oikealle lähtein ennen kulmaa ja taas tuli laatikko ja ilman ukkoa. Lähetin sit viel uudestaan oikealle takarajaa pitkin, siellä se ukko on ja nyt nousi maalimies.

Oli yhtä ukkoa käyny nenällä tökkäsemässä ja lähellä haukkuu (korvatulpat kuulemma tarvis), mut muuten oli nätisti.

Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä treeni. Kamu teki todella hienon radan, uus paikka, uudet maalimiehet. Vielä se haukku kuntoon... se ei olekkaan se helpoin osuuus...

Viimeinen agitunti ei mennyt meiltä ihan putkeen. Ehdittiin mennä rata kerran ja sekin huonolla ohjauksella... takaaleikkaukset meni todella huonosti joten otettiin ne työn alle taas. Ninnu meni muurin taakse palkkaamaan, pallo muurin tolpan viereen. Lähetin Wilin edelliseltä hypyltä ja taskaaleikkausena muurille. Neiti ampaisi täysillä palloon kolauttaen vasemman olkansa muurinpylvääseen . Ninnu oli muurin takana, pylväs heilahti ja törmäsi Ninnuun, eli ei kaatunut. Onneksi joustoa oli siis vähän, mut lujaa Wilma siihen mäsähti. Ontumalla lähdettiin sit pihalle radalta ja treeni loppui siihen . Onneksi oli satanut reilusti lunta, et sain heti kylmää niveleen. Tein ensiavun hallin pihalla, kylmää ja kävelyä. Ontuma hellitti nopeesti mut puhtaasti neiti ei illalla vielä kävellyt. Kotona viel pari satsia kylmää ja sit lepoa. Ei turvonnut ja aamulla oli jalan käyttö jo kunnossa. Nyt pidetään muutaman päivän lepo ja toivon ettei vahinkoa tullu!

Viime tottiksissa oli taas molemmat mustat. Ammuskelua oli aika paljon ja häiriö koiria useampia. Wilmalle otin seuraamista, istumista ja noutoa. Hyppyestettä harjoteltiin kaverin avustuksella myös muutama toisto. Korkealle en estettä laittanut, nurmikko oli sen verran märkä. Hyvin se hyppää, molempiin suuntiin. Seuraamisessa meinas nyt häiriöt viedä kontaktin ja vähän aikaa kesti et sain mielenkkiinnon lukittua itseeni. Noutoihin on vauhti tullut takaisin muutaman nostatustreenin jälkeen. Otin yhden kunnon noudon ja pari vauhtia perään. Ampumista on tähän asti tullut leikin aikana, mut nyt pamaus tuli istumisen aikana... ei mitään reaktioa... onkohan tuo kuuro .

Kamu sai nopean motivaatio treenin, pitkä seuraaminen josta maahan ja luoksetulo. Isot bileet ja yks matala hyppynouto. Leikkien vietiin pallo kentän laitaan ja eteen lähetys pitkältä. Poitsu nousi hyvään vireeseen ja olis ollu vielä paljon intoa autolle mennessä .

Eli se Ninnun afikurssi on ohjaustekniikkakurswsi. Eritäin hyvä meille hei opettelun alkumetreille! On huomattavasti helpomapaa opetella teknikat kun on heti alusta asit joku joka kertoo miten jokin tehdään... ja MIKSI!

Tunti II: Ninnun tilalla vetäjänä oli Teemu. Rataa ei edes yritetty tehdä, vaan ohjaukset. Påäivän teemana oli takaaveto ja niisto. Saatiin Teemulta erittäin tarkkaa opetusta ohjaukseen ja kyllä joutui neiti keksittymään... niinkun minäki .

Tunti III: neljän pisteen rata, pakkovalssia, takaaleikkausta, puolivalssia... ja kaikkee muuta. Usemapi koira radalla yhtä aikaa ja 10min/rata. Esitystä tuli ja ohjaukseen tarkennusta isoista linjoista pieniin ranneliikkeisiin.  Ninnun ohjeistuksella muuttui koiran hypylinjat ihan silmissä. Sainkin kommentin... koira menee tosi hyvin vaikka mun ohjaus on ihan hanurista . Mut voi, kun sain ohjauksen kuntoon meni Wilma vielä paremmin! Niin intensiivistä olio meidän oppiminen et jätin vikan radan tekemättä, ei jaksanu keskittyä vaikka joka radan välissä oli tauko.

Huh... kyl tuolla oppii paljon, suosittelen. On hintansa veroinen .

Ratapiirroksia ei ole viel konella... lisään myöhemmin.

Ninnun agikurssin eka tunti ei sit menny meiltä ihan putkeen. Valsseja ja takaaleikkauksia. Sama rata siis tehtiin molemmilla ohjauksilla.

Valssaukset meni siis aivan pöydän alle .Tuo rata oli mulle aivan mahdoton saada toimimaan. En tajua, mahdolinen se on, mut meille se ei nyt ollu.  Lopulta en sit enää muistanu koko valssauksen askeleita ja tehtiin yhtä ja kahta hyppyä. Ensimmäinen putkikin jäi pois heti alkuun... en millään ehtiny esteelle oikeaan ohjaukseen, saati sit seuraavaan. Kotiläksynä on nyt harjoteltu valssausta yhellä esteellä ja kahella ja tuota rataa myös. Nyt se sujuu jo paremmin, mut sujuvaa siitä en saa kyl ikinä .

Takaaleikkasu taas sujui paaaaljoooon helpommin. Se oli suht helppo. Siinöäkin tehtiin vaan muutamaa hyppyä, en uskonu et oltais enempää kyetty. No... olishan Wilma ne menny varmaan koko radan... mut sit loppui jo aika kesken.

Pienoinen pettymys oli kyl hallin koko. Kurssi on pienellä puolella (400 m2 18x23 m) eikä siinä montaa koiraa yhtäaikaa pysty oleen.

Rata

Sairasteluista johtuen ei olla tehty juuri mitään koko viikkona. Pari metsälenkkiä tuloksena lämmön nousu. Wilma menee pitkin seiniä joten jotain aivotoimintaa se tarvii. Alotin sit pujottelun opettamisen ihan alusta omalla pihalla. Wilma osaa siis pujotella jo toiselta puolen, mut helposti jättää välejä pois.

Alotin sit kahdesta kepistä ja molemmin puolin ohjattuna, se kun toimi lisäsin 2 keppiä jatkoa. Neljää keppiä toistettiin yhen päivän aikana useaan otteeseen kunnes meni molemmin puolin hyvin. Taas kaks keppiä lisää ja siihe on nyt jääty. En jaksa montaa kertaa päivässä ottaa... ettei olo pahene.  Tää on viel helppoa, ei tarvi kun kävellä vieressä ja yrittää rauhottaa tuota villikkoa. Kuumeisena rauhottelu on ainakin helppoa .

Lopulta kuusikin keppiä meni hyvin, pääsääntösesti. Treenin edetessä (treenihetket kestää siis n. 2min) virta nousee ja likka alkaa soveltaa. Tässä kohdin minä aloin vaatimaan. Vaihdoin palkan palloon ja olin tiukkana. Rauhotin ja vaadin "tarkkana nyt". Ekalla piti korjata ettei menny yhen välin ohi... ei siis palkkaa vaan mulkaisu. Tokalla muistutin taas "tarkkana" (tämä siis osataan jäljeltä, neiti keskittyy paremmin) ja sit meni nappiin. Toiselta puolen sama ja taas nappiin. Tätä olen nyt tehny pari kertaa päivässä, jos en vaadi tarkkana alkaa soveltaa helposti omiaan. Tää on Wilman mielestä liian ihanaa. Kohta kepit on parempia kun putki . Vileä en lisänny keppejä, muuten vauhti nousee taas liikaa osaamiseen nähden.

Tänään on Ninnun eka tunti... sinne menen vaikka pää kainalossa. Buranan voimin siis!

Viime sunnuntaina käytin hakuileen Kamun kanssa, syksyinen sää ja metsässä viipottaminen nosti mulle kuumeen ja kohta on podettu 4 päivää flunsaa.

Ukkoja oli kolme ja välissä yksi tyhjä. Työskentely oli tuttua varmaa, ukoila meni maahan ja aloitti haukun. Ohjeena oli että kun on aloillaan saa palkata, vaikkei haukkuiskaan... kunhan pysyis nyt ojennuksessa. Haukutin etukäteen liinan avulla ja sahaamistahan siitä tuli. Jouduin tosissaan vaatimaan miestä rauhottumaan, et asettu.

KAhdella ekalla ukolla pysyi maassa, mut pää nykii... niinkun se tekee aina ennen nousemista. Tyhjällä tais tehdä vähän takatyötä, mut kelpuutin. Vika ukko oli umppari (kevythäkki). Kaks lähteystä sain tehdä et uppos. Häkilä olikin sit noussut piilon päälle ja kuolannut hienon häkin märäksi. Asettui kuitenki maahan ja hyvän haukunkin antoi.

Paikan vieressä oli lampi, jossa Kamu kävi viilentymässä sekä ennen treenejä että niiden jälkeen. Lopuksi käytiin vielä pieni metäslenkki seurana pari mugeloa.

Kamu on päässyt jälleen hakuileen. Kyllä se työnsä muistaa, kun vaan pysyis aloillaan haukussa. Tässä siis tulee olemaan suurin työnsarka. Ilmasupainotteista treeniä pitää ottaa ja toistoja vaan paljon, jotta saadaan mies taas aloilleen ukolla. Etsimisessä ei ole ongelmaa.

Tottiskentällä ollaan nyt käyty joka viikko ja siellä Kamu toimii hyvin... kunhan minä toimin . Kasvattajalla viimeks meni mulla kaikki plörinäks ja Kamu alkoi heti pelleileen. Mut kivaa meil oli ja se on tärkeintä .

Wilman tottis on saanut uusia ulottuvuuksia. Kentälle menoa on otettu kotona päivittäin, siedättämällä neiti kontaktiin pannan laitossa. Tilanne on siirretty kentällä, tarkoituksena pitää virettä ja keskittymistä yllä kentälle menon aikana. Tiukkaa on meno, mut piru et neiti toimii hyvin!  Seuraaminen on todella intensiivistä ja keskittynyttä. Jättöliikkeet paranee pikuhiljaa ja esteitä on alotettu. Hypyssä on noudettu patukkaa, kapulaa ei kyl vielä siihen sotketa. Ja se nouto... mun ikuinen murheenkryyni!! Palikat on loksahtaneet paikalleen ja liike toimii . Paikalla makuuta tehdään viel kotona. Tuo vieteri pitää olla todella hyvin ajettu sisään ja nälkäinen et uskallan kentällä neidin makuuseen laittaa. Jos tätä ei tällä kertaa mokais kiireella .

Jälkeä on ajettu, hyvää ja vähän huonompaa. Mut kokonaisuudessaan se on todella hyvää tasao (ainakin mun mielestä ). Kasvattajalla otettiin ekat metäsjanat ja ne meni aikas hyvin. Tiina metsään töröttään lihapullan ja merkin kanssa, Wilma lähetyspaikkaan katsomaan ja heräileen ja sit heti pois (eli näki Tiinan metsässä... huuli pyöreenä katseli). Tiina läks käveleen lyhyen jäljen ja sit tuotiin Wili takas lähetykseen. Kun keskittyminen oli oikeassa suunnassa (eli missä oli juuri Tiinan nähnyt), lähetin jäljelle. Valjailla ja käskyllä neidin nenä menee maahan ja läks eteneen suoraan. Likka nosti jäljen, teki kulman, jätti lihapullan janan kohdalle ja ajoi jäljen . Jotenki kuvittelin sen olevan vaikeempaa. Näitä tehtiin muutama, parissa vähän pyöri, mut kaikki nosti ja jäljen veti hienosti. Aikas taitava tyty, minun pikkuinen vieteriapina .

Viime torstaina kävin molempien kanssa kentällä. Saatiin molemmille häiriöä ja se teki ainakin neidille hyvää. Tosin autossa räyhääminen sai uusia ulottuvuuksia, kun koiria lappas auton vierestä jatkuvasti. Kamu rähjää jos Wili on autossa, muuten on hiljaa. Ja Wilma taas... no se vähä haukkuu .

Wilperi pääs kentälle ensin. Otin vain kontaktia, seuraamista ja jättöliikkeitä. Alku meni kontaktiharjoituksilla, häiriö koira oli todella mielenkiintoinen. Mutta muisti palas nopeasti ja sit keskityttiin töihin. Seuraaminen meni hienosti, parani edetessään. Isutminen hyvin ja maahan meno avulla. Paljon leikittiin ja patukan kanssa autoon. 

Kamu sit palas tauolta ja pirulauta... mies teki elämänsä tottiksen . Intoa ihan  sikana, todella hyvää tottista vuoden tauon jälkeen. Tein täyden sarjan, ainoastaan seisominen tarvi avun. Noudot otin kaikki ja ne meni täydellisesti . Eteen menoon vein pallon ja vauhti oli kyl hurja. Mamman lakat on jälleen kehissä ... hmm, ehtisköhän sitä metsäänkin joku päivä... jahka koulu-työ aikataulu helpottaa.

Eilen oli tarkoitus mennä tottisteleen Kamun kanssa. Edellisenä päivänä Kamu sai iholleen rotikan ja korvassa siitä vekit. Särkyjä vaikutti olevan joten poika jäi kotiin ja Wilma pääs pika treeniin.

Neiti ei olekkaan kentällä käynyt sitten viime kevään... kotona ja jälkipelloilla ollaan liikkeitä tahkottu. Kentällä oli suojeluharrastajia, joten otin koirien välissä vain pikaisen treenin. Seuraamista, liikkeestä istumista ja maahan menoa.

Jättöliikkeistä istuminen meni nappiin, mutta maahan meno tökki. Just toisin päin kun koti treeneissä . Vahvistin sit maahan menoa muuten vain ja otin enempi leikkiä sekä seuraamista. Kaavio meni hyvin, mitä pitempään seurautin, sitä paremmin neiti ryhdistaytyi. Lelu palkka pitkästä seuraamsipätkästä. Käännökset sujuu hyvin, mutta pysähdyksessä istuminen ei onnistunut. Sitä siis vahvistetaan jatkossa. Lopussa WIlma sai patukan kantoon ja se vietiinkin autoon asti .

Tänään vois mennä kentälle uusiks. Jos vaikka Kamukin jo jaksais.

Eilen oli kurssin viimeinen tunti ja sen mukaiset oli radatkin. Ja mikä paras päätös kurssille onkaan, kun huomata oppineensa jotain! Mun kohdalla se tarkottaa toimimista rauhallisesti mutta nopeasti , Radat meni eilen hyvin, vaikka aluks ne vaikuttivat liian monimutkaisilta. Onnistuin kuitenkin tekemään tiukassa paikassa mm. hienon sylkkärin, niiston ja valssauksen. Ja nyt ymmärrän itä tarkoittaa hieno hylky... niitä tuli eilen muutama . Lyhyesti, Wilma menee just minne sen ohjaan! Ei tarvi miettiä missä vika jos jokin mättää . Eiliset radat:

Nyt jatketaan hetki omaa treeniä ja syksyn aikana aloitan kurssin Niina-Liina Linna:n tunneilla. Kyllä tää on koukuttava laji .